Moni loppuunpalaminen olisi vältettävissä palautumisen taidolla

Kun ylikierroksilla elämisestä ja stressistä on tullut jatkuvaa, kestää kauan ennen kuin tietoisuuteen iskee ymmärrys uupumuksen kierteestä. Loppuun palaminen, burn out, väsähtäminen, masennus, elämän halun väheneminen ovat kaikki asioita, joita kuvataan auliisti erilaisten henkilö tarinoiden kautta myös julkisuudessa. 

Joskus joudumme todistamaan kollegan, perheenjäsenen tai ystävän loppuunpalamista. Merkit tunnistaa poissaolevuudesta, ärtymyksestä, lyhytjännitteisyydestä, päättämättömyydestä ja unohtelusta. Pahinta on, jos hän ei sitä itse tunnista. 

Aina ei ole myöskään helppoa yhdistää särkyjä, turvotuksia, kudoksen löystymistä, painon lisääntymistä/laskua kehon kykyyn palautua. Toimintamme tasot kietoutuvat moneen kerrokseen ja vaikein niistä on mielen taso. Emootiot tekevät meistä ihmisiä, inhimillisiä ja haavoittuvia. Käsittelemättömät tunteet pakkautuvat, trauma lamauttaa, kiukku, jota ei pureta, kääntyy masennukseksi ja suru taivuttaa vahvaakin selkärankaa.  Suomessa on pitkät kesälomat ja yhä useampi seuraa mittareilla niin unen laatua kuin otettuja askeleitakin. Loma, nukkuminen ja lepääminen eivät aina takaa palautumista. Kun lomalta palataan väsyneenä, ovat asiat jo hullusti.

Varmaa on, että moni päänsärky ja kipu voitaisiin poistaa palautumisen taidolla. Palautuminen on kuitenkin suurempi kokonaisuus kuin ensin uskoisikaan. Täytyykö sitäkin opetella? Väitän, että nykyaikana - kyllä!

Mitä palautuminen siis vaatii?

Vastaus on jatkuva palautuminen - ei yksi pitkä kesäloma. Rentoutuminen käsitteenä on epäselvä. Tärkeintä rentoutumisessa on kyky päästää irti, mutta mistä?! Jos elämä töissä ja kotona on samantyyppistä - tietokone on edessä niin työ- kuin vapaa-aikanakin, ei lepoa tapahdu. 

Kysymys on ensisijaisesti aivoista ja niiden kyvystä erottaa signaaleja.

Onhan tässä selkeyttämistä ja juuri siitä palautumisessa onkin kysymys: kun aivot osaavat lukea signaaleja, ne lähettävät käskyjä ilman, että palautumista täytyy suorittaa. 

On siis aika jälleen kerran palauttaa mieliin, kuinka ihminen voi hyvin olemalla läsnä itselleen ja elämälle. Täytyy vain löytää tietoisuuden taso, jossa on tilaa havainnoinnille.

Tunnistaminen vaatii kykyä tuntea ei vain kehoa vaan elämää. Hyvää tässä on se, kuinka tämä kaikki kasvattaa elämän hallintaa ja voimaannuttaa. Itse näen, kuinka oikein painotettu kehotyöskentely parhaimmillaan kehittyy elämänhallinnaksi!

Lue lisää kevytohjelmasta.

Teksti: Marja Putkisto