top of page
In English

Kun unelman sanoo ääneen, voi käydä niin että se toteutuu


Olin 26-vuotias, kun jalkani pettivät alta hampaita harjatessani. Sillä hetkellä päätös oli tehty. Enää en joutuisi selkäleikkauspöydälle, jossa olin jo muutama vuosi aiemmin ollut, vaan jotain muuta oli löydyttävä. Vaisto vei eteenpäin: “Minun täytyy voida itse tehdä asialle jotain”. Sattumalta löysin silloin tieni Method Putkisto -kurssille, ja yli 15 vuotta myöhemmin olen sillä tiellä edelleen.


Salamarakkaus, joka vei selkäkipuni pois, syveni pitkäksi suhteeksi. Se muutti vähitellen ryhtini ja olemukseni, tapani ajatella ja tehdä töitä, rytmittää ja elää elämääni.

Kuinka nautinkaan aikanaan asiakkaana maanantain Method Putkisto -tunnista, joka rytmitti viikkoani. Oma viikon aloitukseni oli aivan erilainen kuin niillä, jotka maanantaita vähän kammosivat. Harjoittelusta saatu herätys kantoi kehoani pitkälle viikkoon. Monta vuotta upposin tunneilla vain itseeni ja omaan hyvinvointiini. Annoin itselleni luvan pyöriä oman navan ympärillä.


Vähitellen silmäni ja korvani alkoivat kuitenkin aueta. Aloin nähdä, miten ihmiset ympärillä kannattelivat – tai eivät kannatelleet – itseään. Aloin kuulla, miten kivuista ja uupumuksesta oli tullut normaalia. Miten innostumisesta ihan mistä vain asiasta olikin tullut vähän lapsellista ja vähän noloakin. Huomasin ajattelevani ja tuntevani itse eri tavalla.


Olin jo löytänyt menetelmän, joka nosti itseäni arjen yläpuolelle ja auttoi jaksamaan. Toki elämä tuli aina vastaan eri kulmien takaa. Niinhän se tekee. Väsymys nosti syksyisin päätään ja toimistotyö herätti vanhoja selkävaivoja. Minulla oli kuitenkin jo työkaluja käydä vastaiskuun.


Omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta huolimatta mielenkiintoinen työ yliopistolla ja arjen kohina kahden pienen lapsen kanssa meinasivat imaista mukanaan. Jossain vaiheessa excelit alkoivat tulla uniin, jotka katkeilivat muutenkin. Heräsi ajatus vastapainosta. Tarvitsin muutosta elämän painopisteisiin ja vahvempaa vastavoimaa tietokoneen näytön imulle.


Muistan vieläkin miltä tuntui ensimmäistä kertaa ääneen sanoa ”Voisikohan minusta tulla Method Putkisto -ohjaaja…?” Niin jännittävää, niin kiehtovaa, vähän pelottavaakin. Olisiko minusta siihen, sopisinko minä siihen, sopisiko se omaan identiteettiini.

Ja niinhän sanotaan, että kun unelman sanoo ääneen, voi käydä niin, että se toteutuu…

Method Putkiston Facebook-kampanja tepsi. Ei kauaakaan siitä, kun ajatus päähäni tuli, olimme käytännön asiat saaneet järjesteltyä ja kaikki loksahti paikalleen. Alkoi uusi vaihe elämässäni.


Wow, mihin pyöritykseen pääsin! Ohjaajakoulutuksessa Marja pääkouluttajanamme sanoi ihan tietoisesti laittavansa meidät “Moulinexiin”. Tehosekoitin ravisteli ajatusmalleja ja työskentelytapoja ja antoi mahdollisuuden järjestellä palikoita uudelleen. Pyörityksen keskellä tätä oli välillä vaikea ymmärtää, mutta aika ajoin palikat loksahtelivat kohdilleen. Kehotyöskentely muutti kehoa ja ravisteli mieltä. Sitä mukaa, kun uusia ajatuksia alkoi pulpahdella ja opit syvenivät, alitajunnan voima alkoi hahmottua.


Ensimmäiset omat tuntini pidin Muuramen naapureillemme olohuoneessamme, josta siirryttiin lähipäiväkodin saliin. Räntäsateessa jaettiin mainosflyereita postilaatikoihin päiväkodin ympäristössä. Ensimmäiset kurssit tulivat täyteen, lisättiin lukkariin tunti, lisättiin toinen. Melko nopeasti mopo karkasi aivan käsistä.


Kuulin olevani kotona vähemmän kuin ennen (kahden työn tekijänä), mutta olevani paljon mukavampi silloin kun siellä olin. Löytämäni oli osoittautunut niin merkitykselliseksi, että olin paremmin omissa nahoissani. Jaoin hyvää ja hyvä tuli takaisinpäin. Oma jaksaminen vahvistui yhtä matkaa merkityksellisyyden tunteen kanssa. Uskalsin ottaa seuraavia askeleita ja irtisanouduin päivätöistäni yliopistolla. Oma ohjaajuuteni nousi uudelle tasolle Muuramen Studion perustamisen myötä.


Kulmakivi omalla Method Putkisto -polulla on aina ollut Marja. Miten arvokas on vieressä se, joka näkee potentiaalin ja uskaltaa puskea sitä kohti. Miten helppo olisi jäädä paikalleen ja olla ja nauttia. Hankaluus siinä on, että paikallaan ei todellisuudessa voi olla. Jos luulee olevansa paikallaan, meneekin tosiasiassa taaksepäin. Samalla maailma pyyhältää ohi.


Marjalta sain kutsun Method Putkisto -kouluttajakoulutukseen. ”Jotkut kukat tarvitsevat kukoistaakseen isomman ruukun.” Miten kauniisti sanottu, ja silti pintaan nousivat aiemmasta tutut kysymykset: ”Onko minusta siihen, sopiiko se minulle, onko minulla annettavaa”. Päätin luottaa Marjaan, metodiin, merkityksellisyyteen ja isompaan yhteiseen päämäärään: ”How can we help?”


Huomasinkin, että uudessa roolissani kouluttajatiimissä pääsen vielä eri tavalla ammentamaan taustastani tiedon ja koulutuksen maailmassa. Jokainen tiimimme jäsen tuo mukanaan oman osaamisensa ja vahvuutensa. Yhdessä koko ohjaajayhteisömme vie Marjan rinnalla eteenpäin oppeja yli 30 vuoden ajalta. Osaamista on hyvä syventää ja laajentaa, kun pohjalla on peruskallio: metodi, jonka ydin on säilynyt ja vahvistunut kaikki nämä vuosikymmenet.


Kouluttajatiimimme on vahvistunut, Method Putkiston organisaatio on kirkastunut, ja koulun rakenne on selkeytynyt vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Kun pandemia keväällä 2020 iski, joukkomme keräsi nopeasti voimansa, ja säilytti toimintakykynsä. Olen ylpeä yhteisöstämme - niin ohjaajista kuin opiskelijoista. Yhdessä päätimme ottaa härkää sarvista eikä jäädä paikalleen. Astuimme joukkona esiin ja eteenpäin.

Erityisen ylpeä olen siitä, miten se, mihin meidät koronakeväänä pakon edessä heitettiin, on pystytty kääntämään voimaksi. Olemme tietoisesti kehittäneet toimintamallejamme ja käytäntöjämme. Olemme poimineet oppimastamme käytäntöjen helmiä, joita jalostaa eteenpäin.


Tähän yhteisöön myös opiskelijoidemme on hyvä tulla ja kiinnittyä. Moulinex on edelleen olemassa, ja nyt saan eri roolissa nähdä, miten hyvin siitä myös pulpahdetaan ulos. Ja siihen pyöritykseenhän pääsee myös aina opiskelijana takaisin… Tänä vuonna teen sen itse Kasvoklinikka- ja Huippuliikkuja-ohjaajaopintojen parissa.


Kun unelman sanoo ääneen, voi käydä niin että se toteutuu. Näin tuntuu olevan, kun saa löytää itsensä työssä hyvinvoinnin polulla, ainaisen oppimisen ja kehittymisen tiellä.


Ulla Pesola,

Method Putkisto -ohjaaja kouluttaja ja Muuramen Studion omistaja





Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki

Comments