.png)
”Äiti, mä rakastan sua!” Vasta kun kuulin viisivuotiaani huudon oven alta, havahduin venytyksestäni. Olin uppoutunut Istuva Haikara -harjoitteeseen ja ilmeisesti totaalisesti menettänyt ajantajuni. Keskellä Method Putkisto -ohjaajaopintojani ja niihin kuuluvaa 30 päivän teho-ohjelmaa keskittymiskykyni oli parantunut, pääsin harjoittellessani yhä helpommin flow-tilaan, ja ohjelman edetessä huomasin harjoitteiden vaikutuksen muuttuvan ja syvenevän. Onnistuin selvästi jo sulkemaan ulkomaailmaa mielestäni pois, lapsen mielestä ilmeisesti liiankin hyvin.
Yllä olevasta hetkestä on kohta jo seitsemän vuotta. Tuossa vaiheessa olin itse käynyt jo pitkään Method Putkisto -tunneilla, mutta en vielä ollut kokenut intensiivistä klassikkoa, teho-ohjelmaa. Ohjaajakoulutukseen kuuluu teho-ohjelman tekeminen ja analyysi. Ja se onkin edelleen yksi vaikuttavimpia kehollisia harjoittelukokemuksiani niin Method Putkiston kuin muidenkin lajien parissa.
Ensimmäisestä ”tehiksestäni” kehon muistiin jäi vahvasti kahden ensimmäisen viikon suorastaan käsittämätön energiabuusti. Kiittelen itseäni siitä, että maltoin kerrankin aloittaa kevyesti, kuulostellen, harjoitteita opetellen mutta erityisesti kehoa virittäen. Kevyt aloitus oli varmasti avain siihen, että kehoni alkoi vapautua ja tuntua ilmavalta. Kuin pari ensimmäistä viikkoa olisi möyhinut maaperää ja pohjustanut kehoa koko ajan vaikuttavammalle harjoittelulle.
Omasta hyvinvoinnistani huolehtimista on aina leimannut taipumus unettomuuteen. Jopa niin, että erilaiset unen ja palautumisen vaiheet ovat rytmittäneet elämääni. Method Putkiston Kevytohjelman lisäksi 30 päivän teho-ohjelma on ollut itselleni tähän vahvasti vaikuttava, suorastaan pelastava tekijä. Taipumus unettomuuteen ei taida koskaan kadota, mutta näistä kahdesta ohjelmasta olen saanut työkalupakkiin itselleni pomminvarmoja harjoitteita, joilla tasaan oloani, rentoutan ja vapautan – vaikka keskellä yötä jos tarpeen.
Unen laadun paraneminen ohjelman aloitettuani oli varmasti iso tekijä siihen, miksi oloni niin nopeasti muuttui. Vireystila parani, energiatasot nousivat suorastaan pilviin. Samaa ovat kuvanneet monet asiakkaani tämän jälkeen. ”Ihan käsittämätön määrä energiaa”, olen monesti kuullut.
Tästä alkoi ohjelman toinen iso opin vaihe itselleni. Teho-ohjelman kolmas viikko on koko kuukauden intensiivisin. Silloin mennään vahvasti kohti kehon ja mielen vastuspisteitä ja lempeästi myös niiden yli. Vaan kuinkas kävikään tämän innokkaan. Energiatasot pilvissähän on hyvä tehdä monenlaisia muitakin muutoksia… Yhtään pidemmälle miettimättä ”järkeistin” eli kevensin ruokavaliotani kolmannen viikon alkaessa. No, jos energiatasot ovat pilvissä, tällä taktiikalla on vain yksi suunta – alas, ja romahtaen.
Jälkeenpäin jo vähän naurattaa, miten nurinkurinen oma logiikkani oli. Harjoittele enemmän vähemmällä energialla. Mutta tunsinpa ainakin ihan ryminällä omassa kehossani, minkälaisen määrän energiaa venyttely, hengitysharjoitteet ja lisääntynyt aineenvaihdunta vievät. Hyvinvointi todellakin on kokonaisvaltaista, ja yhden palikan pettäessä, muut tulevat perässä. Siispä pohjalta uuteen nousuun hyvällä, ravitsevalla ruoalla (ah!).
Ja mikä oppi kolmannen viikon pienimuotoinen ”mie romahan” -kokemus oli pingottajalle ja suorittajalle. En tiedä olisiko mikään puolivillainen ”tuntuu ihan kivalta” voinut yhtä paljon avata silmiäni hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuudesta, itsestäni harjoittelijana ja oman kehoni toiminnallisuudsta. Siis se, mikä meni aivan pipariksi olikin minulle suurin oppi. Yksi Method Putkiston isoista tavoitteista onkin oman kehon tuntemus.
Ohjelman loppua kohti muistan ihmetelleeni tapahtunutta ja vähän keräilleeni itseäni kolmannen viikon jäljiltä. Siksipä neljännen viikon jälkeen mittanauhalla tehdyt mittaukset todella yllättivät. Tehdyn työn tulokset näkyivät monien senttien muutoksena käsivarsien/olkapään liikkuvuudessa, reisien ja lantion ympärysmitassa ja rintakehän ympäryksessä sisään ja ulos hengittäessä. En ole mittanauhan vannoutunut ystävä, mutta ohjelman vaikutusten todentamiseen (ainakin osan niistä) se oli oiva apu, kun mieli vielä askaroi erilaisten kysymysten äärellä.
Tämän ensimmäisen oman tehis-kokemukseni jälkeen olen itse ohjannut kymmeniä kursseja. On syy, miksi Method Putkisto -ohjaajakoulutus tehdään oman kehon kautta. Omat kokemukset kasvattavat kykyä samaistua ja ohjata muita omalla polulla eteenpäin, oivaltamaan itsestään jotain uutta ja ainutlaatuista.
Tarinan alun viisivuotias on nyt jo 11, ja teho-ohjelma on jäänyt omaan vuodenkiertooni kiinteäksi osaksi. Heinäkuussa, omien ohjausteni ollessa tauolla, keskityn omaan harjoitteluun. Varaan siis kesäksi itselleni vuosihuoltoajan. On jännittävää, miten sama liikerepertuaari tuntuu joka kerta aivan erilaiselta. Aina oppii itsestään jotain uutta, huomaa kehossaan edellisen vuoden kuormat ja voi vapauttaa, tasapainottaa ja vahvistaa itseään suhteessa juuri siihen hetkeen ja tilaan.
Tämän mahdollisuuden kohti oman kehon tuntemusta ja liikkumisen vapautta toivon voivani yhdessä ohjaajakollegoideni kanssa sinulle jakaa.
Ulla Pesola, Muuramen Studiolta